FIG:n Working Week Helsinkiin vuonna 2017

FIG sai historiansa ensimmäisen naispresidentin

Kansainvälisen maanmittausinsinöörien liiton FIG:n (International Federation of Surveyors) 25. kongressi pidettiin Malesian Kuala Lumpurissa 16-21. kesäkuuta 2014. Kongressiin osallistui yhteensä yli 2 600 osanottajaa sadasta maasta. Kyseessä oli FIG:n ensimmäinen kongressi, johon en päässyt henkilökohtaisesti osallistumaan sen jälkeen, kun aloitin toiminnan järjestössä 1980-luvun lopulla. Tämän vuoksi en pysty arvioimaan kongressin ammatillista ja muuta antia vaan keskityn muutamiin yleiskokouksen (General Assembly) päätöksiin.

Suomen kannalta merkittävin oli päätös vuoden 2017 konferenssin pitopaikasta. Working Weekista kilpailivat Suomen kanssa Vietnam ja Nepal. Äänestys ratkesi Suomen hyväksi jo ensimmäisellä kierroksella, kun Suomen isännyys sai taakseen 50 ääntä, Vietnamin saadessa tyytyä 15 ja Nepalin 8 ääneen. Näin Suomi sai järjestääkseen FIG:n konferenssin toisen kerran. Edellisen kerran Suomi isännöi FIG:n kongressia Helsingissä vuonna 1990. Working Week on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlia. Konferenssin isäntinä toimivat FIG:n suomalaiset jäsenliitot Suomen Maanmttausinsinöörien Liitto MIL ja MAKLI, jotka vastaavat järjestelyistä yhdessä Maanmittauslaitoksen kanssa. Konferenssin odotetaan vetävän yli tuhat osanottajaa. Suomen delgaation hyvä taustatyö ja esiintyminen kongressissa takasivat voiton. Juhannusjuhlinnan sijaan edustajat pääsivät nauttimaan ansaitusti äänestyksen voitosta.

FIG:n seuraava kongressi vuonna 2018 tullaan järjestämään Istanbulissa, joka edellisellä kerralla hävisi täpärästi Kuala Lumpurille. Tällä kertaa Turkki oli ainoa ehdokas.

Neljän vuoden välein järjestettävän kongressin yhteydessä järjestölle valitaan myös uusi presidentti ja muuta johtoa. Kuala Lumpurissa preidentiksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen  Kreikkalainen professsori Chryssy Potsiou sai tämän kunnian. Hänellä on pitkäaikainen kokemus FIG:sta sekä muusta kansainvälisestä toiminnasta. Hän on toiminut viimeiset neljä vuotta FIG:n varapresidenttinä ja sitä ennen muun muassa paikkatietokomission (komissio 3)  puheenjohtajana sekä Euroopan talouskomission maankysymystyöryhmässä (ECE/WPLA). Hän oli loppujen lopuksi ainoa ehdokas presidentin paikalle.

Kahta varapresidentin paikkaa tavoitteli kaikkiaan viisi ehdokasta, joista yksi luopui ennen vaalia. Ensimmäistä paikkaa täytettäessä Rudolf Staiger (Saksa) sai 30 ääntä, Diane Dumashie (Iso-Britannia) 19 ja Mikael Lilje (Ruotsi) 15 ääntä. Toisessa äänestyksessä Staiger sai 46 ja Dumashie 28 ääntä. Näin Rudolf Staiger varmisti toisen nelivuotiskauden hallituksessa. 

Toista vapaata paikkaa täytettäessä ensimmäisessä äänestyksessä Dumashie sai 37 ääntä, Lilje 24, Kate Fairlie 10 ja John Hannah yhden äänen. kaksi hylättyä. Ratkaisevassa toisessa äänestyksessä Dumashie voitti Lijen niukasti äänin 39-35. Näin myös Dumashie tuli valituksi FIG:n hallitukseen neljäksi vuodeksi. Hän on toiminut aiemmin maankäyttökomission (komissio 8) puheenjohtajana sekä Afrikka-työryhmän vetäjänä.

Myös kaikki komissiot saavat uudet puheenjohtajat, kun nykyiset varapuheenjohtajat ottavat komissot hallintaansa vuoden 2015 alusta.

Kun Mikael Liljeä ei valittu hallitukseen, on FIG ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tilantreessa, jossa millään pohjoismaalla ei ole edustusta FIG hallituksessa tai komissioiden puheenjohtajistossa.

Pitkään vireillä ollut sääntömuutos, jolla suurimmat jäsenliitot saavat hieman lisää äänivaltaa, hyväksyttiin äänestyksessä selvästi. Suurimmilla liitoilla on jatkossa kolme ääntä.

FIG:n seuraavien neljän vuoden toimintasuunnitelman valmistelu alkaa loppuvuoden aikana niin, että se voidaan hyväksyä ensi vuonna Bulgarissa.

Suomessa vuoden 2017 Working Weekin valmistelu käynnistyy syksyn aikana. Konferenssi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet Suomen maamittareille kansainvälistyä kotikonnuilla sekä alan liitoille hyvät mahdollsuudet aktiovoida toimintaansa.

FIG saamassa ensimmäisen naispresidentin

FIG:n kongressi ja yleiskokous 16.-21. kesäkuuta Kuala Lumpurissa

International Federation of Surveyors, FIG, valitsee kongressinsa yhteydessä Kuala Lumpurissa uuden presidentin, kaksi varapresidenttiä sekä päättää vuosien 2017 ja 2018 konferessi-isännistä.

FIG:n 25. kongressi järjestään 16-21 kesäkuuta. Se on samalla ensimmäinen kerta, kun FIG:n tärkein, neljän vuoden välein järjestettävä, kokous pidetään Aasissa. Kongressien välivuosina järjestetään Working Week, joka on vuosien saatossa muodostunut eräänlaiseksi minikongressiksi, sillä molempiin tapahtumiin sisältyy kärjestön yleiskokous, laaja ammatillinen kongressi, alan ammatillinen näyttely sekä koko joukko ammatillisia ekskursioita ja laaja sosiaalinen ohjelma, jossa paikalliset järjestäjät näyttävät parastaan.

Kuala Lumpurin kongressin ammatillinen ohjelma on hyvin monipuolinen, sillä FIG:n kymmenen teknillisen komission ohjelmien lisäksi mukana on ennätysmäärä erkoisistuntoja, symposiumeja ja yhteiskokouksia FIG:n lukuisten partnerien kanssa (mm. YK:n alajärjestöt FAO ja UN-Habitat). Nuorten maanmittaredeidin tapaamisella on merkittävä osa tapahtumassa.

FIG julkaisti juuri ennen pääsiäistä esityslistan yleiskokoukselle (General Assembly). Se pidetään kahdessa osassa kongressin alussa sekä lopussa. Tärkeimmät päätöksen tehdään kokouksen päätöspäivänä.

Petronas Tower on Kuala Lumpurin maamerkki. FIG:n kongressi pidetään sen vieressä sijaitsevassa kongressikeskuksessa.







Kongressin yhteydessä pidettävässä yleiskokouksessa päåtetään lukuisista FIG:n toimintaan vaikuttavista asioista.

Näistä tärkein on uuden presidentin valinta vuosille 2015-2018. Hieman yllättäen presidenttiehdokkaita on vain yksi. Ainoa ehdokas on Prof. Chryssy Potsiou Kreikasta. Hän on toiminut FIG:n varapresidenttinä 2011-2014 ja sitä ennen 3. komission (paikkatiedot) puheenjohtajana. Näyttää siltä, että FIG tulee saamaan Kuala Lumpurissa ensimmäisen naispuolisen presidentin järjestön yli 130-vuuotisen historian aikana.

Kokouksessa valitaan myös kaksi uutta varapresidenttiä nelivuotiskaudeksi. Näitä kahta paikkaa tavoittelee yhteensä kuusi ehdokasta. Nämä ovat: Yerach Doytsher, Israel; Diane Dumashie, Iso-Britannia; Kate Fairlie, Australia; John Hannah, Uusi Seelanti; Mikael Lilje, Ruotsi ja Rudolf Staiger, Saksa. Vanhoista varapresidenteistä jatkavat vielä seuraavat kaksi vuotta Bruno Razza, Italia ja Pengfei Cheng, Kiina.

Yleiskokous vahvistaa myös komissioiden puheenjohtajat vuoksiksi 2015-2018. Näiden joukossa ei ole yhtään pohjoismaista ehdokasta. Mikäli Mikael Liljeä ei valita hallitukseen, ei pohjoismailla useaan vuosikymmeneen ole edustusta FIG:n hallituksessa tai komissioiden johdossa.

Suomen kannalta Kuala Lumpurin kokous on jännittävä, sillä Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto, MIL ja Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten Liitto MAKLI ovat yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa hakeneet vuoden 2017 Working Weekin pitämistä Suomessa. Konfreressi olisi osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmaa. Suomen kilpakumppanit ovat Vietnam ja Nepal. Äänestyksestä voi odottaa varsin tiukkaa, sillä päätöstä ei läheskään aina tehdä maanmittausammatillisin perustein, vaan jäsenliittojen äänestyspäätökseen vaikuttavat alueelliset koalitiot sekä matkailulliset tekijät ja paikalla tapahtuva esiintyminen ja lobbaus.

Suomen maanmittauksella on kansainvälisesti hyvä maine. Konferessin saaminen Suomeen olisi tärkeää myös järjestäville liitoille ja antaisi hyvät mahdollisuudet rekrytoida nuoria maanmittareita liittojen toimintaan. Toivon parasta Suomen hankkeelle.

Markku Villikka MIL:n kunniajäseneksi

Markku Villikka Kiasman edustalla syksyllä 2013. Kuva: Pekka Lehtonen.










Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto ry nimitti kevätkokouksessaan Seinäjoella 20. maaliskuuta 2014 Markku Villikan liiton kunniajäseneksi. MIL on maanmittausinsinöörien yhteisjärjestö, jonka toimii eri aloilla työskentelevien maanmittareiden ammatillisena yhdyssiteenä. Liitolla on yli 800 jäsentä. MIL:lla on yhteensä viisi kunniajäsentä. Villikka on ensimmäinen tällä vuosituhannella nimitetty kunniajäsen.

Markku Villikka (s. 1957) on toiminut useissa maanmittausalan luotattamustehtävissä mm. MIL:n hallituksessa 1988-1998, josta puheenjohtajana 1995-1998, Suomen Kaavoitusinsinöörien yhdistyksen puheenjohtajana 1989-1990 ja sihteerinä 1985-1988. Hän toimi Euroopan maanmittarijärjestön CLGE:n pääsihteerinä 1997-1998 ja Kansainvälisen maanmittausinsinöörien liiton (International Federation of Surveyors, FIG) maankäyttökomission (Spatial Planning and Development) puheenjohtajana 1995-1998 ja varapuheenjohtajana (1991-1994). Hän on toiminut myös Maankäyttö-lehden päätoimittajana 1991-1992 ja 1995-1998.

Päätyönään hän oli FIG:n ensimmäinen päätoiminen johtaja sen pysyvän toimiston perustamisesta - 1.1.1999 - alkaen aina kesään 2013, jolloin hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. FIG on kansainvälinen maanmittausinsinöörien järjestö, joka edustaa yli 350 000 maanmittaria noin 130 maasta. Ennen FIG:n palvelukseen siirtymistä hän työskenteli Hollolan kunnan kaavoitus- ja suunnittelujohtajana sekä aiemmin kaavoitustehtävissä Suunnittelukeskus Oy:ssä ja Oriveden kaupungin kaavoitusinsinöörinä.

Terveydellisten syiden vuoksi Villikka ei voinut olla läsnä vuosikokouksessa Seinäjoella, mutta hän oli toimittanut kokousväelle seuraavan viestin:

"Esitän parhaimmat kiitokseni Suomen Maanmittausinsinöörien Liiton hallitukselle ja liiton jäsenistölle kunniajäsenyydestä, jonka olette minulle suoneet. Olen imarreltu siitä, että minut on nimitetty liiton harvalukuisten kunniajäsenten arvovaltaiseen kaartiin ja vieläpä ensimmäisenä uutena jäsenenä tällä vuosituhannella. Valitettavasti terveydentilani ei mahdollista henkilökohtaista osallistumista tähän vuosikokoukseen. Siksi haluaisin välittää oheisen viestin liitolle ja sen jäsenistölle.

Koen, että kunniajäsenyys on tunnustus vapaaehtoiselle järjestötyölle, mikä ei olisi mahdollista ilman monia ammatilleen ja ammattikunnalleen omistautuneita. Palkitseminen kohdistuu usein yhteen ryhmän edustajaan. Niin tälläkin kertaa. Siksi kiitos kuuluu kaikille niille, joiden kanssa olen saanut työskennellä koko urani aikana. MIL ja mikään järjestö ei tulisi toimeen ilman vapaaehtoisia. Minulla on yli 25 vuoden aikana ollut onni työskennellä monien ja taas monien hyvien kollegojen kanssa Suomessa ja kansainvälisesti. Teille kuuluu suurin osa tästä kunniasta.

 Olen ollut mukana monissa maanmittausalan tehtävissä niin järjestö- kuin ammatillisella saralla. Erityisesti koen, että tämä kunnianosoitus kohdistuu myös kaikille niille suomalaisille maanmittaerille, jotka ovat olleet mukana kansainvälisessä toiminnassa. Kansainvälisyyden merkitys kasvaa jatkossa edelleen ja siksi toivon, että Suomi saa järjestääksen FIG:n konferenssin Working Weekin vuonna 2017.

 

Lopuksi haluaisin kannustaa kaikkia nuoria maanmittareita - teekkarit mukaan lukien - osallistumaan järjestötoimintaan. Se antaa ammatilliselle ja muulle elämälle hyvää lisämaustetta ja avaa toisinaan jopa kokonaan uudenlaisen elämän.

 
Kiitos teille kaikille tästä kunnianosoituksesta."

Joululahjaksi nimettömät?

UAV/UAS nouseva trendi - miten Suomessa?

Kuva: Talouselämä












Tämän hetken kuumimpia teknologian trendejä on 3D-tulostuksen ohella UAV/UAS:n kehitys. Päivittäin julkaistaan uusia suunnitelmia niiden kaupallisesta käytöstä ja ehtivätpä kohtuuhintaiset kotikoneet jo tämän joulun lahjamarkkinoille. Mikä on UAV, miten niihin pitäisi suhtautua ja mitä käyttömahdollisuuksia ne tarjoavat tulevaisuudessa?

UAV on kyhenne sanoista Unmanned Aerial Vehicle eli lentävä miehittämätön ilma-alus tai järjestelmä (UAS, Unmanned Aerial Systems). Englanniksi näitä laitteita kutsutaan yleisesti kansankielellä termillä drones, joka useimmiten käännetään lennokiksi. Suomen kielessä ei UAV:lle ole ainakaan toistaiseksi yleiskieleen juurtunutta sanaa. Laitteita kutsutaan miehittämättömiksi lennokeiksi, robottilennokeiksi ja  multikoptereiksi (multirotors). Osa, mutta vain pieni osa, on lentokoneen tai lennokin näköisiä ja kaltaisia. Jatkossa useimmat mallit pohjaavat todennäköisesti useampiroottorisiin koptereihin.

Miehittämättömiä lentokoneita on käytetty sotateollisuudessa aina 1940-luvulta lähtien ja ne ovat sotilaskäytössä olleet yleisiä jo vuosia. Siviilikäyttöön ne ovat tulleet ryminällä vasta aivan muutaman viime vuoden aikana. Kuten GPS-teknologiassakin, maanmittaus- ja kartoitussovellukset olivat ensimmäisiä UAV:n siviilikäyttökohteita. UAV-laitteita käytetään kartoitus- ja ilmakuvaustarkoituksiin, laserkeilaukseen sekä ympäristön tilan muutoksiin  ja esimerkiksi metsäpalojen seurantaan. Tähän ne soveltuvat erinomaisen hyvin matalan lentokorkeuden ja edullisten käyttökustannusten vuoksi.

Miehittämättömät lennokit ovat kiinnostaneet ilmailun harrastajia jo pitkään kuitenkin lähinnä teknisinä laitteina ilman varsinaista kaupallista hyötyä. Tästä johtuen niitä on ollut tarjolla jo jonkin aikaa. Tällainen hupikäyttö on kohtuullisen ylesitä eikä ole juuri aiheuttanut ongelmia, jos lennätys on tapahtunut avoimella, kansoittamattomalla alueella ja matalalentona. Tämän joulun markkinoille UAV-laitteiden hinnat ovat laskeneet niin, että ainakin Yhdysvalloissa ne ovat tekemässä läpimurtoa kuluttajamarkkinoille. Samalla on ryhdytty peräämään sääntöjä myös takapihalennättäjille. Sosiaalisessa mediassa leviää jatkuvasti videoita vaaratilanteista, joissa UAV on opudonnut lennon aikana väkijoukkoon.

Kuluvan syksyn aikana UAV-laitteiden kaupallinen käyttö on aloittanut nopean etenemisen. Esimerkiksi Tanskassa on myönnetty ensimmäinen lupa UAV:n käyttöön maanmittausfirmalle, joka käyttää UAV.ta ensisijaisesti mittaus- ja kartoitustoiminnassa. Tanskassa UAV on osoittanut käyttökelpoisuutensa myös mm. äskettäisten myrskytuhojen kartoituksessa.

Viime viikkojen aikana monet kuljetus- ja jakeluliikkeet ovat ilmoittaneet suunnitelmistaan ottaa UAV käyttöön jakelukanavana aivan lähiaikoina. Näyttävimmin julkisuutta on saanut Amazon. Se uskoo saavansa oman järjestelmänsä käyttöön vuonna 2015 pakettijakelussa. Amazonin toiminnan suurimpana esteenä on Yhdysvaltojen lainsäädäntö.

Kun USA:ssa ja Euroopassa ollaan vasta heräämässä lainsäädännön tarpeeseen sekä turvallisuuden että ilmatilankäytön kannalta, eräissä muissa maissa lainsäädäntö on sallivampaa. Siksi näyttääkin todennäköiseltä, että esimerkiksi Australiassa ja Kiinassa kaupallisia kokeiluja nähdään jo ensi vuonna. Eräissä muissa maissa kuten Kiinassa ja Australiassa ei lainsäädännöllistä estettä UAV:n käytölle ole, jos lentokorkeus on alle 122 metriä (400 jalkaa). Australiassa on suunnitelmia saada kaupallinen toiminta köynnistymään Sydneyn alueella jo maaliskuussa 2014 (video). Sovelluksia voisivat olla esimerkiksi lääkkeiden jakelu.

Kuten sanottu Euroopassa ja Suomessa ollaan UAV-asiaan vasta heräämässä. Harrastajat ovat jo löytäneet laitteet ja väitetäänpä, että esimerkiksi vankiloiden "tavarankuljetus" hoituisi UAV:N avulla. Vaikka UAV-laitteista ei aiheutuisi ongelmia varsinaiselle ilmailulle, on todennäköistä, että ilman säätelyä alemmissa ilmakerroksiassa käy pian sellainen suhina, jossa onnettomuuksilta ei voida välttyä. Harrastustoimintaan voidaan tällä hetkellä puuttua lähinnä naapuruussuhdelain perusteella.

Talouselämä (17.12,2013) on haastaellut Trafin ylijohtaja Pekka Henttua, joka toteaa, että "Yhteiseurooppalainen lainsäädäntö on tulossa jollain aikavälillä, mutta sitä ennen meidän pitää itse löytää kansalliset keinot säännöstellä robottilennokkiliikennettä”. European RPAS Roadmap -ohjeistus julkaistiin kesäkuussa 2013 Pariisin ilmailunäyttelyssä ja tavoite on integroida miehittämättömät ilma-alukset Euroopan ilmatilaan alkaen vuodesta 2016.

Talouselämän mukaan TraFi työstää parhaillaan miehittämättömien ilma-alusten lentotoimintaa koskevia määräyksiä. Sitä ennen voidaan antaa vain suosituksia, jotka ovat olleet lähinnä harrastajille soveltuvia: lentokorkeus pitää olla alle 150 metriä, maksimietäisyys kauko-ohjaajasta 500 metriä, UAV;n on väistettävä kaikkia muita ilma-aluksia, lennättäminen ei ole sallittua tiheästi asuttujen asutuskeskusten yläpuolella ja valvotussa ilmatilassa lentäessä asiasta on sovittava ja kommunikoitava erikseen lennonjohtoelimen kanssa.

UAV:n kaupallinen potentiaali on mittava. Talouselämän mukaan Yhdysvalloissa on arvioitu, että ensimmäisen kolmen vuoden aikana lennokit synnyttäisivät 104 000 työpaikkaa.

Ennen määräyksiä pitäisi ratkaista myös se, millä nimellä UAV-laitteita pitäisi Suomessa  kutsua. Vai käykö kuten GPS:n kanssa että englanninkielinen lyhenne UAV tai drone muuttuu yleistermiksi? Muuten joudumme ensi joulunakin kyselemään laupasta nimettömiä.

Loma-asumisen ja pysyvän asumisen ristiriita

Onko loma- ja pysyvän asumisen välillä enää eroa?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus oli pitänyt voimassa Kangasalan kunnan päätöksen siitä, ettei asukkaiden vakituiseksi kotipaikaksi voitu kirjata heidän kaavan mukaista loma-asuntoaan. Näin siitä huolimatta, että he asuvat mökissä pääosan vuodesta ja vaikka loma-asunto vastaisi varustelultaan ja täyttäisi rakenteiltaan pysyvän asunnon vaatimukset.

Kysymyksen asettelu ei ole uusi, sillä loma-asunnon ja pysyvän asunnon välistä rajanvetoa on käyty vuosikymmeniä. Kiistassa ovat toisessa rintamassa asukkaat, jotka haluavat asua mökissä ympärivuoden, vastassaan kaavoittajat, rakennustarkastajat ja valtion kaavoitusviranomaiset. Toisinaan kuntapäättäjät olisivat mielellään asukkaiden puolella, mutta yleensä kaavoitusperiaatteet ja ympäristöministeriön ohjeet ovat pitäneet lain tulkinnan selkeänä. Ratkaisevaa on se, mihin tarkoitukseen tontti on kaavassa varattu ja/tai mihin tarkoitukseen rakennuslupa (poikkeuslupa) on myönnetty. Poikkeusluvan saaminen käyttötarkoituksen muuttamiseen on yleensä kiven alla. Yksittäistapauksessa joustaminen on vaikeaa, koska kaikkia kuntalaisia pitää kohdella samoin perustein.

Kysymys on tullut uudelleen ajankohtaiseksi, kun etätyö muuttaa ei ainostaan työn vaan myös asumisen luonteen. Jatkossa yhä useampi kunta haluaa avittaa kyliin ja haja-asutusalueelle muttamista, jos siten pystytään säilyttämään kunta elinvoimaisena. Saahan kunta vakituisilta asukkailta verotuloja, tukea koulun ja kaupan säilymiselle ja kyläyhteisölle laajemminkin.

Erottelu loma- ja vakituiseen asumisen on lähtöisin vanhasta rakennuslaista. Erityisesti tämä koskee rannoille tapahtuvaa lomarakentamista, mutta on pääosin voimassa myös kuivan maan rakentamisessa. Alkuaan loma-asuntoja rakennettiin rannoille, mutta niiden kallistuessa kiinnostus mummon mökkeihin ja kuivan maan loma-asuntoihin on kasvanut.

Rantarakentamista halutaan rajoittaa yleisen edun vuoksi. Tärkeimmät syyt ovat vapaiden rantojen säilyttäminen jokamiehen käyttöä varten, maisemalliset ja luonnonsuojeluperusteet sekä vesiensuojelu. Vesiensuojeluun liittyvät rajoitukset koskivat käymälöitä ja pesuvesien imeyttämistä, koska rannoille ei voitu rakentaa vesi- ja viemäriverkostoa. Toisaalta Suomessa on vanhastaan niin sanottu yleinen perusrakennusoikeus. Sen määrä rantarakentamisessa on määräytynyt aikojen kuluessa lain ja oikeuskäytännön kautta. Sama koskee poikeuslupien myöntämisperusteita ja kaavoitusperiaatteita.

Ajan kuluessa loma-asuntojen tekninen taso ja varustelu on noussut. Nykyisin ne ovat usein vähintään kaupunkiasunnon luokkaa. Myös uusia käymäläratkaisuja on kehitetty (mm. kompostoivat ja muut ekokäymälät, tyhjennettävät säiliöt) ja pesuvedet hoituvat imeytyskentän kautta.

Vakituisen asumisen rajoittaminen rannoilla perustuu nykyisin lähinnä loma-asumisen kokonaismäärän rajoittamiseen. Tällä tavoitellaan vapaiden rantojen säilyttämistä yleiseen käyttöön sekä maiseman ja luonnonsuojeluun. Tasa-arvo maanomistajien kesken on myös keskeinen periaate. Rantojen rakennusoikeus jaetaan tasapuolisesti ns. kantatilaperiaatteen mukaisesti. Rantarakentamista ohjataan pääasiassa asemakaavalla (ennen rantakaavalla), mutta käytännössä vieläkin usein poikkeusluvilla.

Pääsyy ympärivuotisen asutuksen rajoittamiseen rannoilla - ja eräissä tapauksissa myös kuivalla maalla - on kunnan velvollisuus palvelujen tarjoamiseen sen kaikille asukkaille. Tällaisia ovat niin sosiaali- ja terveyspalvelut kuin koulupalvelut mukaan lukien koulukuljetukset. Tarvittaessa sen tulee hoitaa myös tiet ja kunnallistekniikka. Siksi moni kunta ei ole halukas hyväksymään pysyvää asutusta paikkaan, josta esimerkiksi koulukuljetukset tulevat kalliiksi. Lupaharkintaan ei voi vaikuttaa se, mitä tarpeita rakennusluvan hakijalla tai nykyisillä asukkailla on tai ei ole. Jos käyttötarkoitukseksi hyväksytään ympärivuotinen asuminen, toimii se samalla sitoumuksena tuleville omistajille ja asukkaille.

Tähän asti asia on ja on ollut selkeä. Nyt kysymys. Onko tilanne yleisesti muuttunut? Ja pitäisikö sen perusteella määräyksiä muuttaa?

Kuten edellä on esitetty, ei loma- ja ympärivuotisen asunnon välillä ole enää juuri eroa. Toisaalta etätyö hämärtää loman ja työn rajan ja vapauttaa asumaan loma-asunnolla periaatteessa vaikka ympäri vuoden. Olisiko tässä yksi niistä lähes tuhannesta kuntien velvoitteesta, jossa kuntien holhous pitäisi poistaa tai ainakin lieventää? Annetaan kunnille vapaus myöntää vapaasti lupia asuinrakennusten rakentamiseen? Ja luovutaan jaosta loma- ja pysyviin asuntoihin?
Helsingin Sanomien tiedon mukaan loma-asuntoja, joissa asutaan pysyvästi on nykyisin 13 500. Määrä on kasvamassa, mutta pieni verrattuna loma-asuntojen kokonaismäärään, joka tilastojen mukaan on yli 470 000.

Mitä tapahtuisi, jos säännöksiä lievennettäisiin ja kuntien holhouksesta luovuttaisiin? Kuntien väliset erot lisääntyisivät. Osa kunnista ryhtyisi myöntämään avokätisemmin lupia rannoille sekä loma- että ympärivuotiseen asuinrakentamiseen. Miten kävisi maanomistajien ja asukkaiden tasapuolisen kohtelun? Entä kuka vastaisi luonnon säilymisestä ja yleisen virkistyskäytön tarpeista?

Jos rakentaminen vapautuisi, mitä tehdään siinä vaiheessa, kun palveluja on edelleen leikattava? Miten hoidetaan hajautuneen yhdyskuntarakenteen kustannukset?

Edellä kuvattu koskee pääosin rantoja mutta soveltaen myös kuivalle maalle rakentamista. Arvioinnissa on syytä erikseen selvittää lomakylien tilanne esimerkiksi hiihtokeskusten ympäristössä (koulu- ym- palvelut). Samoin taajamien lähialueet on tutkittava, koska ohjaamaton asutus (pysyvä tai loma) rajoittaa tulevaa kaavoitusta ja hajauttaa yhdyskuntarakennetta.

Kotipaikan osalta loma-asunto rinnastuu nyt matkailuvaunuihin, joissa asutaan pysyvästi. Jollei ihmisellä ole muuta asuntoa, saavat niissä asuvat kyllä osoittten, mutta väestörekisteriin heidät kirjataan asunnottomiksi. Onko tässä eräs osasyy asunnottomien suureen määrään? Useilla mökillä asuvilla on pieni kaupunkiasunto, joka voidaan määrätä kotipaikaksi. Mutta tällöin kysymykseksi nousee, onko oikein ja kohtuullista, että verotulot ohjautuvat eri kuntaan kuin minkä palveluja pääasiallisesti käytetään?

Edellä kuvattu esimerkki sopii moneen muuhunkin kunnan tarjoamaan palveluun, kun pohditaan sitä, pitäisikö kunnille määrättyjä tehtäviä poistaa tai vähentää. Aluksi turhalta byrokratialta näyttävästä toiminnosta luopuminen vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Mutta hetken päästä kun ajaudutaan ongelmiin, ollaan taas vaatimassa viranomaisia apuun, Ja uutta henkilökuntaa valvomaan ja poistamaan syntynyt ongelma.

Loma-asumisen lupasääntelyä on syytä tutkia, sillä asumisen ja työn luonne ovat muuttaneet ihmisten tarpeita ja vaatimuksia. Mitkä ovat tämän hetken todelliset syyt loma- ja pysyvän asumisen erotteluun? Tätä pitäisi pohtia rakennus- ja maankäyttölain kokonaisarvioinnin yhteydessä.

Katutaide - Street Art

Katutaiteesta matkailuvaltti Helsingille?

Taiteen merkityksestä matkailulle ja elinkeinoelämän kehittäjänä on keskusteltu viime aikoina paljon ennen kaikkea Guggenheim-museohankkeeseen liittyen. Maailmalla on paljon esimerkkejä - ei pelkästään iänikuinen Bilbao - siitä miten arkkitehtuurilla, museoilla ja yksittäisillä taidenäyttelyillä on merkitystä sekä kaupungin suoriin matkailutuloihin että välillisesti sen imagoa pönkittämällä. Jopa Venetsian tapaiselle massatursimikohteelle sen biennalella on suuri taloudellinen ja imagollinen merkitys. Ja kuka tuntisi Kasselia ilman sen Documentaa?

Voisiko ympäri kaupunkia sijoitetuilla - suunnitelluilla (lue tilatuilla) ja vapaasti tehdyillä - taideteoksilla olla mahdollisuuksia Helsingissä? Pääkaupungin noudattama graffiti-politiikka ei tällaista vapaata kansalaistoimintaa ole tähän mennessä tukenut. Parhaimmillaan pop-up kohteilta oin suljettu silmät (kudonnaisteokset). Toisaalta katutaide voisi olla muutakin kuin graffiteja ja seinille pikaisesti vetäistyjä tageja.

Internetissä leviää runsaasti esimerkkejä kansainvälisestä katutaiteesta. Mutta ne otetaan lähinnä viihteenä jota on helppo levittää työpäivän piristykseksi. Olisiko ajatuksesta enempään? Olen kerännyt oheen näistä esimerkeistä kokoelman (mm. vivas.fi) seinämaalauksia, katumaalauksia ja taideteoksia, joisa osa on tilattuja ja osa vapaasti toteutettuja. Voisivatko nämä avartaa mielikuvistumme ja johtaa toimiin asukkaiden ja tekijöiden mielenvirkistykseksi.

Suuret seinämaalaukset

Suomessa suuria seinämaalauksia on toteutettu vähän ja lähinnä mainostarkoituksiin. Taideteoksina  seinämaalauksia on julkisivukunnostusten yhteydessä - saati uudiskohteissa - toteutettu vain aniharvoin. Seinämaalauksen liittäminen julkivuremonttiin ei välttämättä tule kovin  kalliiksi. Kysymys on pikemminkin viitseliäisyydestä ja lupaviranomaisen joustavuudesta. Parhaita kuvia tullaan katsomaan kaukaakin ja vähintäänkinonnistunut kuva nostaa asukkaiden omanarvontuntoa - ja siten asuntojen arvoa.

Onnistuneimmat teokset käyttävät hyväksi optisia harhoja. Niiden motiivi voisi hyvin olla matkailullinen. Ja mikä estää käyttämästä katutaidetta vaikka liikenneturvallisuuden parantamiseen.

























Edgar Mueller

 

 

 

 

 

 

Liikenneturvallisuutta parantavat taideteokset

Suuret katumaalaukset ovat paitsi matkailunähtävyyksiä myös sosiaalisen verkottumisen keinoja, kun ihmiset tasapainoilevat maalatun vesiputoksen yllä tai varoavat putoamasta rotkoon. Maalauksilla voidaan varoittaa autoilijoita kapenevasta ajoradasta. Liikkuupa kuvia Kanadassa olevasta firmasta, joka tuottaa maalattuja routavaurioita ja kuoppia nopeuksien rajoittamiseksi. Kuopat rullalle talven tullessa. Optinen töyssy tulisi varmaan oikeaa halvemmaksi. Ja lumen tullessa kuopat rullalle ja talvivarastoon. Toistaiseksi kuitenkin puhdasta fabulointia.

 

Omatoimiset maalaukset

Ympäristön kuluminen, rakennusvirheet ja -vauriot voivat antaa sysäyksen mielikuvitukselle. Halkeamia voi käyttää katutaiteen lähtökohtana, joka tuottaa mielihyvää satunnaiselle ohikulkijalle ja piristää kanta-asukkaan pilvisenkin päivän. Toteuttaminen ei vaadi aina suuria taiteellisia kykyjä vaan ennenkaikkea luovaa ajattelua. Siitähän taiteessa on viime kädessä kysymys. Toki teoksen tulkinta jää aina katsojalle. Silloin väärinkäsityksen mahdollisuus on aina olemassa, kuten Istanbulissa, jossa harmaaseen ympäristöönsä kyllästynyt kauppias maalasi piristykseksi omasta mielestään kauniit sateenkaaren väriset portaat. Niistä nousi - kuinka ollakaan - suuri poliittinen kysymys, kun kaupunki kävi yön pimeydessä maalaamassa portaat harmaaksi. Lopulta kirkkaat värit voittivat.

Omatoimiset veistokset ja muut taideteokset

Katutaiteen ei aina tarvitse olla maalaus. Siihen soveltuvat yhtä hyvin legopalikat, neuleet kuin kierrätysmateriaalitkin. Toki veistokset voidaan viedä pidemmällekin kuten Mark Jenkinsin ihmishahmoiset veistokset.

Mark Jenkins, London United Kingdom

Tyhjän tilan täyttäminen

Kaupungissa on yllättävän paljon tyhjää tilaa tai joutoalueita, jotka houkuttelevat tekemään jotain. Sissipuutarhureiden rinnalle ovat tulossa myös sissitaiteilijat, jotka pyrkivät täyttämään tilan älynväläyksillään. Parhaimmillaan ne nostavat tilan esille aivan uudesta näkökulmasta. Tyhjä, tympeä tila houkuttelee tekemään jotain. Ne ovat yksi syy merkitä reviirejä tageilla ja graffiteilla. Helsinki on koristanut osan sähkönjakokaapeista valokuvilla, jotka on otettu samasta paikasta vuosikymmeniä sitten. Nämä kaapit ovat saaneet olla rauhassa töhrimiseltä ja mainoksilta. Samalla ne ovat edistäneet tietoisuutta paikan historiasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tekniset laitokset

Myös massiivisia teknisiä laitteita ja infrastruktuurirakenteita voidaan elävöittää katutaiteen keinoin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suuret mainos- ja muut projektit

Lopuksi kenties näyttävin mainostempaus, jossa on käytetty hyödyksi katutaiteen keinoja. Milanolaiset heräsivät yhtenä aamuna siihen, että sukellusvene oli noussut pintaan kaupungin keskustassa. Uskomattominta oli, että hanke oli toteutettu yhden yön aikana, joten se tuli yllätyksenä kaikille. Erinomainen mainostemppu (video) vakuutusyhtiöltä, joka pääsi kansainväliseen uutislevitykseen.

Kuvalähteet:
48 esimerkkiä luovasta katutaiteesta: http://vivas.fi/48-esimerkkia-luovasta-katutaiteesta-nama-ovat-paatahuimaavia/
Mark Jenkins: http://vivas.fi/aitojen-ihmisten-nakoinen-katutaide-hammentaa-maailmalla/

Tervetuloa Rajapyykille

Tulen tässä blogissa käsittelemään maanmittaukseen laajasti liittyviä aiheita. Tällaisia ovat niin kaavoitukseen ja maankäytön suunnitteluun liittyvät kysymykset, kiinteistönmuodostukseen ja -kauppoihin liittyvät aiheet sekä paikkatieto, kartta- ja paikannustekniikka. Maapolitiikka ja kunnallinen päätöksenteko eivät myöskään selviä ilman kommentteja. Luonteeni tuntien myös politiikka ja päätöksenteko kuuluvat kiinnostukseni kohteisiin. Ja keski-ikäinen kun olen, myös sosiaalinen media ja tiedonvälitys voivat samoin ponnahtaa pintaan.

Ensimmäinen blogi on tulossa lähipäivinä. Julkaisen myös seuraavia blogeja:

• rajalinjalla.blogspot.fi (kulttuuriblogi: taidenäyttelyt, ooppera ja klassinen musiikki, näytelmät)
• maakirja.blogspot.fi (kirjallisuusblogi: kirja-arvosteluja ja kirjallisuuteen liittyviä aiheita)
• blogsurveying.blogspot.fi (blog on surveying: surveying, land use planning, tenure, land management, GIS, positioning and GNSS, valuation and real estate development).